Nonstoppina töissä

Päivät kuluu ja kokemuksenikin karttuu kovalla vauhdilla, tai ainakin kalenterista on jo ensimmäinen kuukausi pulkassa, enpä ole juuri paljon muuta uutta oppinut, kun järjestyksen kettiössä ja kylmiössä, huomaan viihtyväni siellä joka päivä vaan enemmän ja luulen sen johtuvan siitä, että koko tämä pieni perheyritys on ollut hyvin mentaliteetiltaan samanlainen kuin minä.

Tiskikoneesta en ole päässyt eroon, edelleenkin paras ystävä, mutta niin on kovin läheiseksi astunut kuvioon leikkuulaudat ja niiden terävät veitset- eli pilkontatehtävät on ollut nyt in!

Iloinen olen myös siitä että saan kartoittaa omaa englanninkielen taitoani ( joka ei itseasiassa sekään ollut niin hyvällä mallillaan kuin luulin).

Yhden asian päätin kuitenkin ottaa projektiksi ja muuttaa on se, että paikka missä minä olin, siellä oli heikonlaisesti biopusseja käytössä ja ruokaa lensi usein väärään paikkaan, sen nakersi mun pikkutarkkaa "natsi"-luonnettani (kyllä tunnustan omaavani sellaisen, ehkä saksalainen järjestelmällisyys on parempi sanamuoto, mutta uhkaan kuitenki poliittista korrektiutta ja käytän tuota pelättyä sanaa)

22.02.2018
Monien päivien päästä tuloksetta, minua edelleenkin vaivasi biopussittomuus.... mutta kaiken vaivan jälkeen kuitenkin läpimurto! Meillä on oma bioloota biopussin kera, olin innoissani ja iloinen muutoksesta ja niin oli minun toinen ns "opastaja" Jero! =)

Sen verran, että toinen kuukausi on jo melkein pulkassa ja olen siirtynyt salaattien ja lounasruokien esillepanoon, salissa työskentely käy vaan helpommaksi ja lounasruokien käsittely ja esillepano on minulle jo kun lastenleikkiä. Halussani on kaikki hygieniasta kuin myös hävikin minimointiin ja olen ylpeä itsestäni jo vähän enemmän kuin aikaisemmin.

Työtäkin on enemmän kuin aikaisemmin viikon on täynnä salihommia ja salattien käsittelyä.