Oi huhtikuu ja aurinko ja itsevarmuuden määrä. Ammattitaito?
Työpäiväni alkaa perinteisesti vaatteita vaihtamalla, käsien pesulla, seuraavaksi sitten salin imuroinilla, pöytien tarkistuksella, otan jo eilen täytetyt vesipullot ja asettelen kauniisti jokaiseen pöytään.
Seuraavaksi pistänkin koneen pyörimään ja kurkkaan kalenteria varauksien varalta. Suunnittelen jo etukäteen mun iltavuoroa jota teen heti aamuvuoron jälkeen, teenkin tällä viikolla 10h päivää.
Lataan kahvipannun valmiiksi, tiedän että on tulossa taas kiireinen ja ruuhkaisa päivä lounasajaksi.
Täytän salaattien tarjoilupöydän jäillä, seuraavaksi sitten menenkin pilkkomaan salaatteja ja laittelen ne esille. Kiirettä alkaa pukkaamaan, keittoastia pitää tarkistaa ja täyttää nopeasti keitolla.
Keittiössä olen työskennellyt, mutta täytyy myöntää grilliä olen kait alitajuntaisesti pakoillut..
Tarkistan kylmäkaapin ja tuon täytettä ja täytän virvokekaappia, teen myös listan mitä pitää hankkia, valmiastaudun tekemään ennen iltavuroa juustokakkua. On muuten maailman ihanin juustokakku ikinä <3 Ovet avataan ja asiakkaita alkaa virrata, näpyttelen kuin mikäkin kone ja otan tilauksia vastaan myös mitä erilaisimmilta sovelluksilta, otan lounassetelit ja eri etuudet huomiion. Hymyilen ja olen jokaisesta asiakkaasta iloinen joka tulee ilman mitään etuuksia.
Hoidan salin, otan likaiset lautaset pois, menen kassalle ja siitä takaisin saliin, puhuttelen iloisesti muutamia vanhempia asiakkaita, koska huomaan, että kaipaavat juttuseuraa, sellaista se on, olla töissä lounasaikana.
Se mitä A la carte aikana tapahtuu, se on ihan eri juttu kun, lounasaika, koska en ole suorittamassa a la carte- näyttöä minun työni on ollut enemmänkin tarjoilija ja tilauksien ja pöytien varaaja ja kattaja. Viihdytin ajoittain vieraita. Tykkään hommasta paljonkin, mutta tämäkin muuttuu varmasti kun olenkin se joka vastaa mausta ja ulkonäöstä ja kypsyydestä, eli olen sitä mihin opiskelen eli kun olen Kokki.
Huomaan, että minua laitetaankin hoitamaan 6-10 hlö pöytiä, ja minulle se oli silloin todella haastavaa, koska muistelen vieläkin miten hankalaa minun oli muistaa monen kuukauden jälkeenkin mitä minkä annoksen kanssa voi valita, vaihtaa tai lisätä, joskus tuli takapakkeja ja huomasin itsekkin, että tarvitsen vielä harjoitusta ennen kun voin astua ilman opastajan taustaukea itsenäisesti hoitamaan tiettyjä asioita. Pyysin enemmän praktiikkaa ja juuri silloin huomasin, että olen lähellä jo ammattimaisuutta kun huomaan, että mitä voin ja mitä en voi tehdä, huomasin omat resurssit.
Seuraavaksi pistänkin koneen pyörimään ja kurkkaan kalenteria varauksien varalta. Suunnittelen jo etukäteen mun iltavuoroa jota teen heti aamuvuoron jälkeen, teenkin tällä viikolla 10h päivää.
Lataan kahvipannun valmiiksi, tiedän että on tulossa taas kiireinen ja ruuhkaisa päivä lounasajaksi.
Täytän salaattien tarjoilupöydän jäillä, seuraavaksi sitten menenkin pilkkomaan salaatteja ja laittelen ne esille. Kiirettä alkaa pukkaamaan, keittoastia pitää tarkistaa ja täyttää nopeasti keitolla.
Keittiössä olen työskennellyt, mutta täytyy myöntää grilliä olen kait alitajuntaisesti pakoillut..
Tarkistan kylmäkaapin ja tuon täytettä ja täytän virvokekaappia, teen myös listan mitä pitää hankkia, valmiastaudun tekemään ennen iltavuroa juustokakkua. On muuten maailman ihanin juustokakku ikinä <3 Ovet avataan ja asiakkaita alkaa virrata, näpyttelen kuin mikäkin kone ja otan tilauksia vastaan myös mitä erilaisimmilta sovelluksilta, otan lounassetelit ja eri etuudet huomiion. Hymyilen ja olen jokaisesta asiakkaasta iloinen joka tulee ilman mitään etuuksia.
Hoidan salin, otan likaiset lautaset pois, menen kassalle ja siitä takaisin saliin, puhuttelen iloisesti muutamia vanhempia asiakkaita, koska huomaan, että kaipaavat juttuseuraa, sellaista se on, olla töissä lounasaikana.
Se mitä A la carte aikana tapahtuu, se on ihan eri juttu kun, lounasaika, koska en ole suorittamassa a la carte- näyttöä minun työni on ollut enemmänkin tarjoilija ja tilauksien ja pöytien varaaja ja kattaja. Viihdytin ajoittain vieraita. Tykkään hommasta paljonkin, mutta tämäkin muuttuu varmasti kun olenkin se joka vastaa mausta ja ulkonäöstä ja kypsyydestä, eli olen sitä mihin opiskelen eli kun olen Kokki.
Huomaan, että minua laitetaankin hoitamaan 6-10 hlö pöytiä, ja minulle se oli silloin todella haastavaa, koska muistelen vieläkin miten hankalaa minun oli muistaa monen kuukauden jälkeenkin mitä minkä annoksen kanssa voi valita, vaihtaa tai lisätä, joskus tuli takapakkeja ja huomasin itsekkin, että tarvitsen vielä harjoitusta ennen kun voin astua ilman opastajan taustaukea itsenäisesti hoitamaan tiettyjä asioita. Pyysin enemmän praktiikkaa ja juuri silloin huomasin, että olen lähellä jo ammattimaisuutta kun huomaan, että mitä voin ja mitä en voi tehdä, huomasin omat resurssit.
Kommentit
Lähetä kommentti