Lähestyvä näyttö. Arvioni

(Nämä merkinnät pohjautuvat minun vihkon merkintöihin joten päivämäärät  ja täsmälliset tiedot voivat puuttua)

Päivät kuluvat. Enää minusta ei tunnu, että olisin työssäopiskelija, vaan yksi työntekijöistä.
Kaikki sujuu jouhevasti jotain laskelmallisia virheitä satunnaisesti tapahtuu, mutta kaikki muu on jo hallussa kuten, perus hygienia ja omavalvontasuunnitelmat sun muut laatuvalvonnat. (ei tietenkään laajassa mittakaavassa)
Turvallisuusasiat ja ergonominen toiminta (valitettavasti se on yksia ainoa osa-alue joka ei aina kaikesta ponnisteluistakaan  toteudu)
Valitettavasti joudun kertomaan, että kokin homma on rankkaa, mutta vielä rankempaa on olla sekä keittiössä, että salissa, selkä ja jalat huutaa "Hoosiannaa".

Joudun monia masentamaan, näitten kokemusrikkaitten kuukausien jälkeen, ettei kroppasi kiitä tästä työstä sinua juuri ollenkaan, vaan huomaat päivän päätteeksi, että kävelet autolle kuin kuollutta ruhoaan laahava zombi ja rehellisesti sanottuna se ei ole enää kävelyä, tai ainakaan kävelyksi voi sanoa eikä sitä edes muistuta. Jos joku tietää oikean sadun "Merenneito"- jota luin lapsilleni iltasaduksi, missä kerrotaan kun noita vei äänen ja antoi jalat, mutta valitettavasti jokainen askel tuntui yhtä tuskalliselta kuin kävelisi terävien lasinsirujen päältä... niin tarina kuullosti siltä osin muistuttavan enemmän minua..

Kuitenkin, työ on hektistä ajoittain melkein yli-ihmistä tarvitseva ammatti, palkitsevaa ja  toisaalta todella epäkiitollista. En suosittele laiskoille, enkä varsinkaan paineensietokyvyttömille. Narsisteille varsinkaan, (sori)  mutta kritiikkiä sataa enemmän kuin eduskunnan täysistunnon kyselytunnilla. Vikkelä ongelmanratkomistaito  on tässä ammatissa vai iso plussa ja palkka tilastollisesti ei ainakaan houkuta kauheasti täysjärkisiä tekemään tätä työtä, ellet ole yhtä hullu kulinaristinen luonne kuin minä joka rakastaa hyvää ruokaa ja nauttii siitä, että muut saavat makunystyröille aivan uutta stimulaatiota ja tietenkin (hektisyyden huuma).  Ammattissa tuskin pääsee tienaamaan hyvin, ellet sitten sattumakaupalla pääse piireihin ja sitä kautta eteenpäin, tietenkin erinomaisella ruuanlaittotaidoillakin voi päästä eteenpäin, mutta huippukokiksikaan ei ole kukaan päässyt muutaman vuoden tai saatikaan muutaman kuukauden kokemuksella.

Ja tämä on minun arvioini pelkästään MRT;eetä suorittavalta aikuisopiskelijalta.
Oma arvioini, ennen kuin Taru  (opetaja) minut arvioi, voin vaan sanoa itseluottamusta olen saanut rutkasti ja itsetunto on kasvanut ( vai onko vaan vahvistunut, johtuen monista iskuista joita jouduin opiskeluni aikana muilta kuulemaan ja ottamaan vastaan? Ken tietää).
Arvion itseni niin, että oma-aloiteisuutta löytyy, osaan ratkoa ongelmia siinä vielä onnistuen, mutta osaan myös myöntää tappioni ja myös kokemattomuuttani myönnän ja osaan ottaa vastuun omille harteilleni kun itse olen jotain mokannut. Pyydän apua myös tarvittaessa ja ennen kaikkea olen rehellinen itselleni.

                                        Kuva on huhtikuun alusta.